Luteet

Heteroptera

Kuvaus

Luteilla on keski- ja takaruumis, kolme jalkaparia, verkkosilmät ja peitinsiivet, joiden alla ovat lenninsiivet. Luteet voi tunnistaa mm. litteän tai kapean muotonsa, selän pikkukilven ja siipien kolmiomaisten laikkujen (cuneus) avulla. Tuntomerkkien avulla ne on helppo erottaa kovakuoriaisista. Luteilla on imukärsä, jolla ne imevät ravintonsa.

Luteilla on vähittäinen muodonvaihdos, niiden toukkavaiheita kutsutaan nymfeiksi, koska eivät ole matomaisia, vaan muistuttavat muodoltaan aikuisia luteita. Tiheässä rykelmässä olevista munista kuoriutuu pikkuluteita. Luteilla on viisi nuoruusvaihetta, joiden aikana ne kasvavat kokoa ja värit muuttuvat samanlaisiksi kuin on aikuisilla luteilla.

Suomessa tavatuista ludelajeista (yli 500 lajia) suurin osa imee ravintonsa kasveista, mutta jotkin lajit syövät sekä kasvinestettä että muita selkärangattomia. Osa lajeista on petoja, eli syövät vain hyönteisiä. Monet luteet ovat hyvin tarkkaruokaisia, niille kelpaavat vain tietyt kasvit tai tietyillä kasveilla elävät kirvat, kempit ja punkit.Osa lajeista elää vesistöissä, joissa ne pyydystävät muita hyönteisiä.

Kasvin kasvunestettä imevät luteet hakeutuvat kasvien ravintopitoisimpiin osiin, kuten kasvupisteisiin, kukintoihin ja siemeniin. Vain muutama laji tyytyy ruokailemaan kasvien vanhimmilla lehdillä. Imiessään kasvia ne voivat samalla levittää haitallisia kasvitauteja. Vioitukset näkyvät lehtien kellastumisena, reikiintymisenä ja versojen nuutumisena.

Petoluteita käytetään biologisessa torjunnassa ja luonnossa elävät petoludelajit vähentävät tehokkaasti puutarhan haitallisia hyönteisiä.Luonnossa elävien petoluteiden avulla voidaan vähentää puutarhan torjunta-ainekäsittelyjä.

Luteet

Kuvaus

Lajit

Ötökkäryhmät